Synnytystarina-sunnuntai:"Haaveesta todeksi", Hannan kolmannen lapsen vapaasynnytys

Kaksi vanhempaa lastamme olen synnyttänyt lääkkeettömästi sairaalassa. 

Molemmilla kerroilla olen ajatellut, että olisin ihan hyvin voinut jäädä kotiinkin. Se olisi ollut kaikkein helpointa ja mukavinta. Kolmas kerta toden sanoi,  ja pitkän prosessin jälkeen pääsin toteuttamaan vienosta ajatuksesta kehittyneen haaveeni.

 

Aiemmat synnytykset ovat menneet mallikkaasti, ja todella nautin synnyttämisestä ja siitä adrealiinistä, itsensä ylittämisestä.

 

Mutta tämä vapaasynnytys, ihankuin olisin syntynyt itsekin uudestaan. Mikä itseluottamus ja luonnollisuus. Kaikki vain soljui ja eteni omalla painollaan.

Kolmas lapsemme syntyi olohuoneeseemme täytettyyn altaaseen elokuisen iltapäiväauringon paisteessa. 

Ensimmäiset aavistukset synnytyksestä alkoi heti aamulla, kun herättyäni tunsin kummallisia harjoitussupistuksia. Niitä tuli välillä kahden ja välillä puolen tunnin välein. Mietin enteileeköhän nämä synnytystä vai ei, kun olivat vain niitä vatsan kovettavia braxton-hicksejä eikä polttelua tuntunut esim menkkamaisesti alaselässä kuten muissa synnytyksissäni on tapahtunut. Elettiin lomapäivää tavalliseen tapaan perheen kesken.

 

Teimme puolison kanssa päivällistä, kun tuli tunne että täytyy mennä vähän lepäämään ja tulin kakkosen kanssa sänkyyn lukemaan kirjaa. Kesken kaiken tunsin vihlovan piston ja lapsivettä holahti housuihin! Esikoisen synnytys käynnistyi yöllä myös lapsiveden menolla, mutta silloin kuului napsahdus enkä tuntenut kesken unen kipua.

 

Menin vessaan valuttelemaan vesiä hetkeksi ja siinä samassa supistukset saivat säännöllisen rytmin ja olivat tosi ärhäköitä. Mieheni alkoi lasten kanssa täyttää ammetta, joka oltiin onneksi edeltä viisaina pumpattu valmiiksi jo muutama päivä sitten. Heti kun vettä oli yli puolivälin loikkasin altaaseen. Kakkosenkin synnytyksessä vesi oli ihana kivunlievitys, ja nyt ne aallot tuntuivat todella vaikeilta ottaa vastaan, olivat niin intensiivisiä ja teräviä. Mies ja lapset 4v ja 2v olivat laittaneet kynttilöitä, vesilasin ja ylistysmusiikkia valmiiksi. Musiikin kanssa tosin kävi niin, kun biisi vaihtui, alkoi siellä soida jotain harmonikkamusiikkia mikä ei ihan siihen mielentilaan sopinut. Pienten naurujen jälkeen sain rauhallisen taustamusiikin takaisin.

 

 

Mies oli tehnyt lapsille majan toiseen huoneeseen, jossa katsoivat lastenohjelmia ja söivät päivällistä, jotta pääsin uppoutumaan synnytyskuplaani.

Pian jo alkoi ponnistuttaa, ja pää pilkottaa! 

Olin oikeastaan koko synnytyksen ajan vakio asennossani, polvillani eteenpäin nojaillen. Sanoisin että kahdella, kolmella supistuksella hän olikin jo kokonaan ulkona. 

 

 

 

Ja se tunne, voi että toivon että muistan ikuisesti kun hän pyörähti veteen kuin pikkuinen kilpikonna leijaillen veden virran mukana. Nostan hänet itse rauhallisesti rinnalle ja hän parkaisee sillä samaisella sekunnilla. Huudan lapset katsomaan pikkusiskoaan ja he ovat yhtä innoissaan ja ihmeissään kuin itsekin olen. Etenkin meidän 2v neiti paljastui varsinaiseksi doulaksi ja olisi niin mielellään tullut altaaseen asti uutta siskoa ihastelemaan. Harmi kun vesi ei pysynyt puhtaana niin en halunnut häntä sinne päästää. Synnytys kesti vesien menosta syntymään 1.5 tuntia.

 

Siinä hetken ammeessaolon jälkeen nousimme sohvalle ensi-imetykselle ja sitten iskikin jälkisupistukset. Herramunjee ne vasta stydejä olivatkin!

 Huusin ja kiemurtelin kivusta, jalkoja poltti polvissa asti. Kiltisti odottelin vain istukan syntymää, en muistanut tai tajunnut että voisin yrittää ponnistaa sen ulos, kun muistin että kakkosen synnyttyä se olisi vain pullahtanut ulos. Kaksi tuntia kärvistelin kunnes tajusin ponnistaa ja sieltä se tulikin vaivattomasti ja supistuksetkin helpottuivat kummasti.

 

Kätilö saapui pari päivää myöhemmin mittaamaan hänet, arvioi syntymäpainoksi 3900. Meidän isoin pienokainen ja silti helpoin ja miellyttävin synnytys, just sellainen kuin itse halusin. Yksi tämän kokemuksen mahdollistaja oli Marian Siunattu syntymä opas, josta oli suuri apu jo odotusajalla, siitä ja hänen Instagram sisällöstään sain kerättyä tietoa ja uskoa itseeni tarpeeksi toteuttaakseni tämän haaveen.